lauantai, 10. toukokuu 2008
10.5. Aino
Tänään aloitin päiväni kuuntelemalla Dingon kappaletta Aino. Löysin myös bändin nimeltä Aino ja Kaija Kooltakin Aino nimisen kappaleen. Kuulosti aikas mukavalta. Tai ehkä pitäisi varmuudeksi tutkituttaa korvat korvalääkärikeskus Ainossa tai Aino-klinikalla.
Pian ajattelin hakea paketin Aino-jäätelöä, maitosuklaan makuisena.
Sitten menen vaateliikkeeseen Aino, kulkemaan Ainonkadulle, ja ehkä jopa Aino-ravintolaan (tai rahan säästämiseksi luultavasti vaan talsin ohi).
Seuraavaksi kai tutustun liikenneinformaation tutkimus- ja kehittämisohjelma Ainon loppuraporttiin, ja haen motivaatiota lukemiseen AinoActive -palvelusta tai oppimiskeskus Ainosta.
Haen kaupasta vielä Aino-henkareita, joihin ripustan Aino-teippiharjalla siistityt vaatteet. Mahdollisesti tiskaan Aino-tiskiharjalla ja käyn Aino-kirpparilla. En kuitenkaan ala neulomaan Aino-langalla, en juo Pentikin Aino-kupista, enkä laita jalkaani Ainoja (Reinot on hienommat), mutta pitäiskö matkustaa Hämeenlinnaan yöpymään huoneistohotelli Villa Ainoon ? Ehkä kuitenkin mielummin menen galleria Ainoon tai yliopiston AinO-keskukseen.
Miten musta tuntuu, että nimeäni väärinkäytetään.
Mitäköhän muut Ainot tekevät ?
lauantai, 10. toukokuu 2008
Fuel for life
Vuodatukseni herää taas henkiin !
On muuten hyvän tuoksusta tuo Dieselin leili-hajuvesi.
Jostain löysin blogini elättämiseen virtaa, vaikken kyseistä fragfrancea omistakaan.
On muuten hyvän tuoksusta tuo Dieselin leili-hajuvesi.
Jostain löysin blogini elättämiseen virtaa, vaikken kyseistä fragfrancea omistakaan.
perjantai, 15. syyskuu 2006
one solution
but lot of new decision problems.
(kuuluuks enkussa laittaa adjektiivikin monikkoon ? ei ainakaan news. niinku sallan ja mun uutiskuvauspätkä )
Enpäs lähdekään Italiaan : ) Tottakai tyhmää. Mut se on mun tyhmää.
Teen ainaki mitä itse haluan enkä mitä muut haluaa.
Syön marsjätskiä enkä minttua. Se ei maistu hammastahnalle.
Jäin viettämään koti-iltaa äidin kanssa. Myöhemmin luultavasti tuhoan kaikki Anneli Saariston levyt.
Tänään lupaan yrittää siivota. Huomenna tehdä rästitöitä ja vastailla vastaamattomiin viesteihin. Siis yrittää.
Tai sitten lähden Martsan saunailtaan, huomenna harkkaturnaukseen, Veeran syndeille ja ässien peliin. Sunnuntaina ehkä turkuun.
Tai sitten en. Voin myös jäädä koti-iltaan ja tuhota myös Katri Helenat. Paljon vaihtoehtoja ja innostus nolla. Ja ikuisia päätösvaikeuksia.
Ahdistus viikko.
Aikaansaannokset: viidesosa hedelmäkärpäsistä pyydystetty. Niiden määrä vaan on jo kymmenkertaistunu.
Leffa on kyl edennyt.
Anni lähti ulkomaille. Tulee pitkä viikonloppu, melkein yksin Noormarkussa !
Joudun kulkemaan kauppaankin yksin.
elämä moukaroi.
olet yksin, pimeässä.
kun sydämesi kompuroi hyperventiloi ja suru ankkuroi.
kuin aave, joka unen haavoittaa.
soi sekasin päässä zen caféeta ja samae koskista. valikoiva kuulo siivilöi jo anneli saariston.
(kuuluuks enkussa laittaa adjektiivikin monikkoon ? ei ainakaan news. niinku sallan ja mun uutiskuvauspätkä )
Enpäs lähdekään Italiaan : ) Tottakai tyhmää. Mut se on mun tyhmää.
Teen ainaki mitä itse haluan enkä mitä muut haluaa.
Syön marsjätskiä enkä minttua. Se ei maistu hammastahnalle.
Jäin viettämään koti-iltaa äidin kanssa. Myöhemmin luultavasti tuhoan kaikki Anneli Saariston levyt.
Tänään lupaan yrittää siivota. Huomenna tehdä rästitöitä ja vastailla vastaamattomiin viesteihin. Siis yrittää.
Tai sitten lähden Martsan saunailtaan, huomenna harkkaturnaukseen, Veeran syndeille ja ässien peliin. Sunnuntaina ehkä turkuun.
Tai sitten en. Voin myös jäädä koti-iltaan ja tuhota myös Katri Helenat. Paljon vaihtoehtoja ja innostus nolla. Ja ikuisia päätösvaikeuksia.
Ahdistus viikko.
Aikaansaannokset: viidesosa hedelmäkärpäsistä pyydystetty. Niiden määrä vaan on jo kymmenkertaistunu.
Leffa on kyl edennyt.
Anni lähti ulkomaille. Tulee pitkä viikonloppu, melkein yksin Noormarkussa !
Joudun kulkemaan kauppaankin yksin.
elämä moukaroi.
olet yksin, pimeässä.
kun sydämesi kompuroi hyperventiloi ja suru ankkuroi.
kuin aave, joka unen haavoittaa.
soi sekasin päässä zen caféeta ja samae koskista. valikoiva kuulo siivilöi jo anneli saariston.
tiistai, 12. syyskuu 2006
vaihdetaan: italianmatka terapiatunteihin
Oon tässä viime aikoina tarkkaillu tyhmiä pakkomielteitä joita mulla on miljoonia. Nyt mieleen tuli tapa, että kun tapaan uusia ihmisiä, ekana niistä tulee mieleen jotkut julkkikset tai jo aiemmin tapaamani ihmiset. Ehkä tähän asti ihan normaalia, mutta kun mä harvemmin saan ton ajatuksen pois mielestäni ! :D
Esimerkiks noissa Liiku-toimissahan mm. risteilyllä oli Boomtownin Joel eli Donnie Wahlberg blondina, Maria Kuusiluoma vähän nuorempana, Hugh Grant kans vaaleempana.. Uskonnonkurssilla mun takana taas istuu poika joka puhuu ihan samallain ko yläasteen luokkakaveri (ja ei siis ole se :) Antti Tuisku siirty kerran mein kouluun, eilen kaupungilla ajo Kirka vastaan ja tänään se yks suomalainen näyttelijä kysy multa neuvoa koululle koulun parkkiksella. (Ja on muuten ilkee tunne jos ei saa päähän et ketä se on ku joku muistuttaa!) Mä törmäilen julkkiksiin ja ennestään tuttuihin jo melkein liikaaki.
Äsken taas totesin et mun on pakko avata jääkaappi ekana ko tulee kotiin. Vaik ois kuinka kiire tai vaikkei ois edes nälkä. Mut ehkä kertoo siitä et kotona yleesä käy vaan nopeeta syömäs enne ko jatkaa matkaa. Nyt kyl matka jatkunu vähä vaikeesti ko tullu aina niin myöhää.
Mun on myös esim. pakko laittaa mikroajastimeen sama aika ko mitä kello näyttää ! Siks ruuat palaa usein. Ja ylipäänsä on pakko mikrottaa kaikkea :P jätski ja keksit on niin paljo parempia.
Jos yöllä herään tai illalla/aamulla en saa unta, mitä tahansa teenki ni en saa kattoa kelloa ! Muuten ei enään uni tuu. Tai ainaki uskon niin, en kyl varmaa koskaan o kelloa kattonu :)
Mä kaipaisin kai terapiaa :D Oon kyl oikeestaa aina halunnukki mennä johki psykiatrille, tuntuu aika mielekiintoselta kaikis ohjelmissa :)
Ja ennenhä mulla ja Annil lähes terapeuttina toimi rumputuntiope Zoltan, joka aina halus kuulla mein ongelmista. Mut nyt ku siellä en enää käy ni tää blogeilu on sijaisena. Sivulliset ehkä joutuu kärsimää mut otetaan riski. Toi Zoltan aina muuten oli ihan niiku Käenpesän Traijan !
Lähi päivinä oon myös pohtinu pieniä asioita joista tulee hyvälle tuulelle. Myös sitä koska mua on viimeks kehuttu tai koska oon ite kehunu muita ! Jumpassa tietty tulee koko aika kannustettua pikkusia, mut muuten kehuminen jääny vähän heikommalle. Jos ei ny lasketa vaatteiden kehumista. Sekin kyl yleensä ilahduttaa ihmisiä. Mut ehkä useemminki tuntee kateutta ko osaa kehua.
Itte en kyl osaa ottaa mitään kehuja vastaan. Ehkä mua kehutaan niin vähä! :) siks en oo tottunu sanoo mitään fiksua tai vaikka kiittämään, yleensä vaan vähä kieltää tai kiertelee juttua.. Mut kehut tuntuu aina yhtä kivoilta !
Tulen myös aina hyvälle tuulelle jos saan jonkun toisen hyvälle tuulelle :) On niin kiva nähdä vaik joku suojatietä ylittävä ilosena kiittelemässä jos autoillessa pysähdyn ja päästän ylittämään.
Toisaalta kaikkii ei voi miellyttää, takana oleva tietty aina hermostuu jos pysäilee, varsinki ko mun tuurillani auto sammuu siihen kohtaa :P
Ihaninta on myös saada ilahduttavaa sähköpostia :) Tai tekstareita. Sellasia viestejä ku muistelee ni alkaa väkisinki hymyillä suu korvissa ! Aina vaikeeta selitellä muille mikä naurattaa.
Myös hyvillä biiseillä on muhun samankaltanen vaikutus. Melkein alkaa jopa heiluun kappaleen tahtiin, vaikka se tietenki soi vaan päässä.
Nyt soi Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Älä mee
Miten niin outo :)
(en vieläkään oikeen halua lähteä italiaan mut mut, lähes pakko.. mut koska nyt haluan hyvän fiiliksen säilyvän luen vaan vanhoja kivoja meilejä ja kieltäydyn ajattelemasta tulevaa :)
torstai, 7. syyskuu 2006
antaa sataa.
Apua ku aika taas rientää. Tunnen itteni tosi laiskaksi kun koulun jälkeen ei oikeen kerkeä mitään, ottaa ehkä päikkärit ja sitten onki jo seuraava kouluaamu. Aamu jolloin ei muuta haluais ku nukkua.
Päikkäritki niin turhia, vie aikaa vaik alkaa vaan väsyttää lisää. Mut miten voin pysyä hereillä kun osaan niin hyvin nukahtaa ihan minne vaan, keittön pöydästä eteisen lattialle, puhumattakaan oppitunneista :)
Koulupäivät kans venyny hirveen pitkiksi, jopa yli kellonympäri, kun videokurssin leffan kuvauksissa aika kanssa kiiruhtaa. Aina kyl tosi huippua. Ei ehkä sillon kun otokset joudutaan uusimaan uudelleen ja uudelleen millon ohikulkijoiden millon jonkun naurun, lentokoneen,pakastimen tms. takia. Mut toisaalta nääkin jutut just opettaa ja naurattaa ehkä myöhemmin :)
Kuvausten takia onkin pitäny kulkea kouluun autolla, siis sillä uudella ! Niin luksusta saada nukkua extra minuutteja aamusin tai keretä juoda vaikka kuppi kaakkaota :) Ja nyt en siis joka aamu juoksekkaan bussiin tai polje seuraavalle pysäkille. (Tuo nyt ei enää onnistuiskaan kun noormarkkuun iski joku pyörävarasliiga ja pölli mm. mun fillarin .. )
Autoilu tietty vaan lisää laiskuutta mut on se vaan niin hienoa kun ei aina tarvi hengata koulussa ihan uitettuna ja venailla busseja. Ja tosi outoa edes ajatella että meillä on uus auto. Siis oikeesti uus. Ei edes melkein sovi samaan lauseeseen meidän perheen kanssa :D cd-soitinki autossa on jo jotain niin kummallista :P
Ja kummallisuudesta puhuttaessa: oudolta kuulostaa jo se et joinain aamuina oon oikeesti heränny ennen herätystä ja ollu ajoissakin venailemassa bussia ja tällasina aamuina on aina sattunu kaikkea outoa ! Ihan hervottoman huvittavan näköstä on esim. se kun talouspaperimyyjä kaataa kaupan pysäkillä ison pinon paperirullia bussin eteen ! :D eikä hän edes halunnu apua kun huitoili vaan kummallisesti linkkua peruuttaamaan :)
Säikäytti ja sitten vaan nauratti myös kotipihan soraan kirjoitettu outo viesti, puun kimppuun hyökkäävä lintuparvi ja kuorma-autosta juokseva eksynyt vanha mies. Oudot tapahtumat on niin piristäviä, noloa vaan hekottaa täysillä yksikseen tai virnuilla naurua vältellen. Kivointa ehkä siis kokea outouksia mukavien ihmisten seurassa! Annin kanssa hypättiinki yks päivä väärään bussiin, myöhästyttiin kolmesta seuraavasta ja jäätiin sitte puistoon hengaa loppupäiväks :) ihanan lepposaa.
Ehkä vähän kans outoa mut niin virkeetä on hyppiä kaatosateella paljain jaloin lätäköissä. Edellyttäen ehkä vähän lämpimämpää ilmaa. Mut siihen miks mä olen lätäköissä hyppiny on tietty ihan looginen selitys :D kai.
Noormarkussa on ihana saada tehdä mitä vaan kivaa, muiden mielestä armottoman lapsellista, ilman järkevää syytäkään :)
Mut mitäpä en Viirun vuoksi tekis sateellakaan, sillä on valtaa ihmisiin (Naapureidenki täytyy pysähtyä aina silittämään :)
Aika pelottavaa mut viime päivinä oon henganu melkeen liikaaki marsujen & kissojen kans. Ne on ku pikkulapsia ja viel hemmoteltuja sellasia, kerjää huomiota :)
Ja ihanasti tuli myös sulosia pikkulapsia tarzan & janeen ! Nyt jo melkeen odottaa tenavajumppaa, harmi vaan et menee ohjaus leffan teon kans päällekkäin ..
ilman outoja tapahtumia fiiliksen voi kohottaa netissäkin salakuuntelulla. Sitä mä aina harrastan linkussa :)
i can stand the rain
i'm a creep
