Tuntuu taas oudolta palata pikkuseen Noormarkkuun porukoitten luo. Helsingissä kun tottu asustamaan ydinkeskustan pikkusta yksiötä Annin kanssa ihan kaksistaan. Vapaan itsenäisesti. Ja hienosti pidettiin ittemme hengissä ja Riinan ihanaa asuntoa pystyssä.
Viikot meni nopsakkaa täysin lomaillessa, ilman mitään aikatauluja (sorit Jannelle mut ehkä siks me ei osata aikatauluja noudattaa) ja suurin huoli päivisin oli lähinnä se kerkeekö juosta ratikkaan pysäkillä vai ottaako seuraavan. Tai korkeintaan se mitä sitä söisi ruuaksi.
Nyt sitten kohtaa kaikki kotona odottaneet ongelmat sekaisista tavaroista (joita on aivan liikaa ! matkalaukullista oli helpompi hallita) bussivuoroihin Poriin päin. Ratikat on se mun juttu .. Noormarkussa on totaalisen jumissa keskellä ei kunnolla mitään (varsinkin ilman autoa !)
En ole ikinä pitänyt itteäni kaupunki-ihmisenä mut on varmaan riippunut aina kaupungista. Pori kun nyt sattuu olemaan lähin.. Okei en valita Porista sen enempää, annetaan mahdollisuus ainakin näin jazzien aikaan.
Ketään ei tunnu kunnolla olevan kiinnostunut mun ja Annin elämästä, ehkä on ollu liian kadehdittavaa rentoa lomailua :) Mut mielelläni jotain selittelisin tai edes esittelisin muutamia shoppailtuja kamoja.
Osattiin kyllä olla pirun säästeliäitä ! :) Kafkan hyvillä opeilla.
(Kafka = Katkun tämän hetkinen lempinimi, niitä on koitettu keksiä ei-niin-hyvällä menestyksellä, tämä siis ehdoton suosikki)
Tehtaan jäätelöitä tulee eniten ikävä ! sitruunarahkaa varsinkin
Kommentit